Perustuslaillinen kriisi on tilanne, jossa poliittista erimielisyyttä ei kyetä ratkaisemaan yhteiskunnan sääntöjen, normien ja vakiintuneiden menetelmien mukaisella tavalla perustuslaillisen järjestyksen puitteissa. Käsite on kiistelty eikä sille ole yksiselitteistä määritelmää. Yksittäisten tapausesimerkkien kohdalla määritelmän täyttyminen jääkin usein epäselväksi.[1] Perustuslailliseen kriisiin liittyy hallinnollisten instituutioiden keskinäinen konflikti ja kunnioituksen puute.[2]
Perustuslaillisena kriisinä on viitattu Yhdysvaltain historiassa tapaukseen, jossa William Henry Harrison kuoli oltuaan presidenttinä vain kuukauden vuonna 1841 eikä selkeää menettelyä seuraajan asettamiseksi ollut. Samoin termiä on käytetty presidentti Andrew Jacksonin kieltäydyttyä toimeenpanemasta korkeimman oikeuden Worcester v. Georgia -päätöstä vuonna 1832. Potentiaalisia perustuslaillisia kriisejä on muissa tapauksissa vältetty. Richard Nixon kieltäytyi Watergate-skandaalin yhteydessä luovuttamasta nauhoitteita puhelinkeskusteluistaan yleiselle syyttäjälle, mutta Nixonin taipuminen korkeimman oikeuden määräykseen esti kriisin. Osa tutkijoista on lähestynyt Yhdysvaltain vuoden 2000 presidentinvaalien tulosta koskenutta kiistaa Floridassa perustuslaillisena kriisinä. Mahdollinen perustuslaillinen kriisi päättyi korkeimman oikeuden ratkaistua tuloksen George W. Bushin hyväksi.[1] Donald Trumpin vallan aikana perustuslaillisen kriisin käsitteeseen on viitattu toistuvasti.[2][1]
Venäjän perustuslaillisessa kriisissä presidentin ja parlamentin välien kriisiytyminen johti vuonna 1993 väkivaltaisuuksiin.[3]